torstai 11. helmikuuta 2016

Nukkumatti

Nukkumatti, nukkumatti lasten....

ja miksei myös aikuistenkin.
 Ennen joulua tein valaisin-postausta, millä osallistuin taloon.com haasteeseen.
Tässä postauksessa mietin meidän vanhempien makuuhuoneeseen valaistusta.
Yhtenä valaisin vaihtoehtona minulla oli tämä Eero Aarnion Nukkumatti-valaisin.
Ja siitä taka-ajatuksena, että tämä tulisi myöhemmin olemaan pojan valaisin.
Niinkuin kuvista huomaattekin,
 niin valaisin ei olekaan siellä vanhempien makuuhuoneessa.
Valaisimesta tuleva valo on todellakin pehmeä niinkuin sen luvataan olen, 
mutta kuitenkin myös yllättävän kirkas.
Tämän vuoksi ei sitten oikein onnistukaan sinne meidän makuuhuoneeseen,
kun poika on nukkuessaan aika herkkä valolle.
Ja itse kun haluaa vaikka kirjaa hetken aikaa lukea ennen nukahtamista.

Esikoinen sai valaisimen sillä aikaa käyttöönsä,
kun pojan kasvaessa hänelle taiottaisiin jostain joku oma tila.

Valaisin pääsi tv-tasolle, mikä toimii tällä hetkellä osittain myös yöpöytänä.
Kuinka sisustuksen kannalta ärsyttävä tuo musta möhkäle onkaan,
mutta eihän sitä poiskaan voi laittaa.
Lapsilla tuo toimii tällä hetkellä pelitv:nä ja netflixistä saattavat jotain ohjelmia katsoa.
Täällä on muuten pientä jännitystä ilmassa.
Tytöt on hieman hurahtaneet hevosiin ja ovatkin tänään menossa ekalle ratsastustunnille.
En tiedä kuinka paljon tyttöjä jännittää,
mutta äitiä jännittää ainakin tyttöjen puolesta tosi paljon!


lauantai 6. helmikuuta 2016

Mukavaa viikonloppua

Taas sitä vietetään viikonloppua.
Tuntuu, että edellinen oli ihan vasta.
Tänä viikonloppuna meidän menoa rytmittää pienemmän tytön jalkapalloturnaus.
Itse kylläkin tälle aamulle vaan kylkeä käänsin kun tyttö lähti isänsä kanssa peliin.
Kohta he tulevatkin jo pelistä ja me muut otettu päivän alku rauhallisin merkein.
Pitäisi tässä kohta alkaa touhuamaan päivän töitä.
Vielä kuitenkin vähän kahvia ja blogikierrosta kehiin.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Ps. Kuvat ovat vanhempieni luota viime viikonlopulta.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Valoa ja pehmeyttä

 Kauniisti taas aurinko paistaa.
Ihanaa on ollut huomata kuinka päivätkin ovat pidentyneet.
Vaikka sää tuo hitusen sitä kevään tunnetta, niin vielä ollaan täydessä talvessa.
Täällä vielä tuodaan kotiin pehmeyttä ns. talven tekstiileillä.
Ei, en ole vielä valmis niistä luopumaan vaikka hitusen jo miettinyt mitä seuraavaksi.
Jännä ollut huomata kuinka vauvakin alkanut seuraamaan valoa mikä tulee sisälle.
Toisinaan yritetään omasta varjosta ottaa kiinni.
Ei ole kiire kevääseen ja kesään tämän pienen ilopillerin vuoksikaan.
Niin haluan nauttia just näistä hetkistä,
vaikka yöt on todella katkonaisia ja se oma aika on kortilla.
Eletään nyt täysillä tätä aikaa.
 Tiedän että joskus olen vielä niin hullu että tätä ikävöin. 

Enää ei pikkumies pysy siinä missä äiti haluaisi olevan.
Kädet alkaa ojentumaan ylöspäin, eli saa nähdä onko kohta äidin sisustustavarat vaarassa.
Helmi, Maalis, Huhti.
Kolme kokonaista kuukautta vielä kotona.
Sitten päälle vielä puolet Toukokuusta.

Kuinkahan vauhdikas kaveri meillä sitten onkaan.
Saa isi juosta pojan perässä päivät kun äiti käy töissä.

IHANIA HELMIKUUN PÄIVIÄ LUKIJOILLENI! ♥