Iloista viikonloppua

ILOISTA VIIKONLOPPUA

Vanhemmillani kukkiva ruusu ikuistin kuviksi

Täällä on vihdoin ja viimein koittanut kauan odotettu hetki.

Koko perheen yhteinen talviloma alkoi!

Lähdemme appivanhempien kanssa viettämään mukavia päiviä 

lasketellen ja hiihtäen (toivottavasti on lunta). 

Nauttien auringonpaisteessa (pakko paistaa) ja ottaen hieman etäisyyttä arkeen.

Ja murtovarkaat kotimme ei ole tyhjä ;) 

Eläimistä mukaamme otamme vain koiran. 

Saamme tänne kissan ja pupun hoitajan asustamaan talojamme sen ajaksi.

Mukavaa kun lähellä on ihmisiä jotka voi tarpeen vaatiessa auttaa.

Aina lomien ajaksi täytyy miettiä eläimienkin kohtalo.

Tiedetään kyllä, että kaksi kotia jätettyä karvakuonoa varmasti osoittavat meille mieltään kun tulemme takaisin. 

Sitten paijataan ja halaillaan.

Nyt pitäisi aloittaa pakkaaminen..

Rannassa

Eräänä aamupäivänä kävin koiran kanssa rannassa kävelyllä.

Hiljaisuutta, pari muutakin kulkijaa.

Aurinko lämmitti.
Jääpeite hiljalleen suli lämmöstä.

Venelaiturit odottivat tulevaa kesää.
Yksinäiset veneet kuin hyljättynä,
odottaen että kohta tulee joku ja antaa niille taas merkityksen.
Pian ranta täyttyy enemmän äänistä.
Tulee kesän äänet.

LÄMPÖISIÄ KEVÄTPÄIVIÄ!

Kevätväreissä

Ihania kevätvärejä Polarn O. Pyretin sivuilla.

Harmi kun meidän neidit eivät tykkää pitää farkkuja.
Suloisen ja iloisen näköisiä.

Nämä uudet vaatteet neitoset vasta sai.
Äitini oli ostanut vasta molemmille samanlaiset tunikat.
Valitettavasti koot meni hieman väärin kun neidit kasvavat vauhdilla.
Kyseistä tunikaa ei sitten enää ollutkaan koossa mikä esikoiselle täytyi olla.

Kävin vaihtamassa tunikan iloisen väriseen raitapaitaan.
Ehkäpä tämä on enemmän neidin tyylinenkin.

Jos eläimet hakeutuvat aurinkopaikkoihin, niin samaa tekevät myös lapset.

Täällä odotetaan lauantaita suurella innolla.
Öitä on alettu laskemaan.
Vihdoin ja viimein yhteinen talvilomamme koittaa!
Saamme pienen irtioton arjesta.

Kaunista Tiistaita

KAUNISTA TIISTAITA KAIKILLE

Risut pois ja maljakkoon

Pajunkissoja haettu maljakkoon.

Yleensä itse olen saanut käydä repimässä oksia maljakkoon.

Nyt ne melkein kuin ojennettiin minulle.

Mies hieman siisti tontin ojanpuolista reunaa ja muun muassa yks pajukin sai kyytiä.
Jotkut ne saa ruusuja, mutta mulle annetaan risuja.

Energiaa

Itselle energiaa hedelmistä ja valosta.

Loppumetreillä oleva kaktusparka saamaan energiaa auringosta.

Jospa tuossa vielä piristyisi.

Mikä sinulle antaa energiaa?

KIVAA ALKAVAA VIIKKOA!!

Unelma toisessa elämässä

Aivan mieletön huoneisto!
Ei ihan lapsiperheelle sopiva, mutta unelma huoneisto toisenlaisessa elämässä.
Tämä löytyy Stadshem sivuilta.
Jos kuvittelisin itseni sinkuksi niin mielellään tällaisessa asuisin.
Enemmän kuin mielellään elän kuitenkin tätä ihan nykyistä elämää.

Kierreportaat ylös makuutiloihin.
Noita ei kyllä kovin unisena uskaltaisi kulkea.

Pitkään olen jo ihaillut vaaleita lattioita, mutta kyllä tuo tummakin on kaunis.
Se vaan on todettu, että tummasta lattiasta näkyy pölyt yms. todella hyvin.

Tummat parrut on katseenvangitsijoita.

Mikä ihana makuunurkkaus/kerros vai mikä lie..

INSPIROIVAA VIIKONLOPPUA!

Bloggauspaikka

Bloggauspaikka-haasteen minulle heitti Meiju blogista Valkoisen talon arkea.

Kiitos kaunis! <3 

Jotenkin olin tästä haasteesta erityisen otettu silloin kun tämän sain.
Minua muistettiin vaikka postaustahti oli silloin hiljaisempaa.

Bloggauspaikka minulla vaihtui aika vasta.
Meillä tulee enimmäkseen katsottua tv:tä meidän makkarissa tietokoneen kautta.
Tämä merkitsi sitä että makuuhuoneeseen tarvitsimme tietokonepöydän.
Olen kyllä ollut vastaan teknisien laitteiden sijoittamisesta makkariin,
mutta pikkuhiljaa antanut periksi.
Nyt kun vielä saisi tv:n johonkin kaappiin piiloon.

Joku tuoli pitäisi ostaa tietokonepöydän eteen.
Mukavan ulkonäön lisäksi haluan että siinä on myös hyvä työskennellä.

Makkarin lisäksi tulee kyllä naputettua välillä postauksia sohvan nurkalta läppäri sylissä.
Aivan niinkuin just tällä hetkelläkin.

Mukavaa päivää!
Sehän on pe-pe-pe-perjantai.
Suurimmalle osalle tietää vapaapäivien alkamista.

muoks. Ihan oli unohtua haasteen laittaminen eteenpäin.
Haastan mukaan sellaiset, jotka eivät ole vielä esitelleet omaa bloggauspaikkaansa.
Olkaapa hyvä!

Persikka-rahkapiirakka

Eräänä iltana meille tuli naisia lapsineen lastenvaatekutsuille.

Tuli leivottua keväinen persikka-rahkatorttu

Hieman helpotin omaa työtäni ja pohjana käytin valmista muropohjaa.

Täyte:

200g sitruunarahkaa

2dl vispikermaa

2 kananmunaa
2tl vanilliinisokeria

(sokeria)

hieman sitruunasta puristettua mehua

Päälle:

2tlk persikkaa

2dl vettä

1dl hyytelösokeria

Painele muropohja piirakkavuoan pohjalle.

Sekoita keskenään sitruunarahka, vispikerma ja kananmunat.

Lisää oman maun mukaan sokeria ja  sitruunamehua.

Paista uunissa 200asteessa n. 25min.

Valuta persikoista neste pois. Kun pohja on jäähtynyt laita persikat tortun päälle.

Kiehauta vesi. Lisää vähitellen hyytelösokeri koko ajan sekoittaen.

Anna kiehahtaa uudelleen. Jäähdytä välillä sekoittaen.

Laita persikoiden päälle.
Nauti.

AURINKOISTA TORSTAITA!

Olkkarin uutuutta

Minulla oli vuoden loppupuolella oikein kunnolla arpaonnea.

Casa Volmari-blogissa voitin lahjakortin Casa Rustica-verkkokauppaan.

Nyt vasta tuli lahjakortti käytettyä.

Virkkausinto kun on yhtäkkiä minuun iskenyt, niin nämä tyynyt näyttivät oikein kivoilta.

Kyseisessä liikkeessä on kyllä paljon muutakin kivaa, joten valinnanvaikeus oli suuri.

Pellavavehot eivät muuten näytä yhtään kivoilta sen jälkeen kun lapset ja eläimet kulkevat niiden vierestä. 

Muutenkin kyllä kaipaisin jo uusia verhoja. 

Osaisiko joku vinkata paikkaa missä myytäisiin pitempiä valmisverhoja? 

Yleisesti myydyt 250cm pituiset on meille liian lyhyet.

Tietenkin yks vaihtoehto olisi mennä suoraan kangaskauppaan.

MUKAVAA KESKIVIIKKOA!

Retki takapihalle

Tiistaina lähdimme "retkelle" omalle takapihalle.

Yleensä nuotiopaikalle on saanut raivata polun lumen seasta tässä vaiheessa vuotta.

Nyt ei lunta näy missään.

Usein tulee mietittyä miten monet bloggaajat saavat lapsistaan hienoja asustekuvia.

Miten toiset bloggaajat onnistuvat retkistä ottamaan hienoja kuvia yksityiskohdista.

Itse menin sinne ja tänne. Aina joku lapsista tarvitsi aikuisten käsiä apuun.

Ei siinä paljon hienoille kuvaushetkille jäänyt aikaa eikä se kyllä ollutkaan pääasia.

Koirakin sai olla meidän seurassa.
Tosin meidän seura ei kelvannut kun puupinon alla oli jotain mielenkiintoista.

On se kevät tosiaan hiipinyt tänne Varvikkoon