Meidän eläimet esittäytyy. Osa 1, koira

Eläimet aina silloin tällöin, tai aika usein, vilahtaa minun postauksissani.
Onhan ne tärkeitä perheenjäseniä.

En ole heitä kuitenkaan sen tarkemmin esitellyt. Olisiko nyt aika.

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on meidän vanhus, eli koira.
Oikeastaan ikää ei ole paljon siihen, mitä voi olla vielä edessä.
Vanhuuden merkkejä on vain alkanut ilmaantumaan.

Hei. Olen karkeakarvainen mäyräkoira Pontus.

Olen syntynyt huhtikuussa 2004 Seinäjoella. Perheessä, jossa ensimmäiset viikkoni elin, oli useampi lapsi. 
Olen siis tottunut lapsiin alusta lähtien. Tykkään heistä valtavasti.
Välillä isäntäväki ei voi ymmärtää, kuinka minua kiinnostaa jos tuolta läheiseltä kentältä kuuluu lasten ääniä. 
Tottakai niitä täytyy käydä tervehtimässä. Okei, kaipaan myös hieman rapsutusta.

Oikeasti olen isännän koira, mutta olen minä tuon emännänkin tuntenut yhtä kauan.
Yhdessä tulivat minua hakemaan uuteen kotiin.
Aluksi emäntä taisi olla hieman ennakkoluuloinen meitä mäyräkoiria kohtaan.
Valloittavilla nappisilmillä ja mahtavalla jääräpäisyydelläni valloitin kuitenkin heti hänen sydämen. Kuka minua voisi vastustaa? 
Sainkin häneltä heti lempinimeksi Rotta. Näytin kai pienenä jotenkin kaukaa katsottuna Rotalta. 
Tunnistan kyllä edelleen myös sen nimenäni. 
Muita lempinimiäni on Ukko, Vanha Herra, pskaperse, paskiainen (juu, luit oikein), Ponnari, Pontzo
 Jos rakkaalla lapsella on myös monta nimeä, niin eikö se päde myös meihin eläimiin?
Taidan siis olla todella rakas.

Nykyään lempipuuhaani on nukkuminen ja levähtäminen. Ulkona tykkään myös olla. 
Näin kesäisin minä en mielellään lähde sisätiloihin. Auringossa makoileminen on parasta.
Voi kuinka kivaa on kaivaa maata ja talvella lunta. Välillä nuuskuttelen ja jatkan hurjana kaivamista. 
Siinä ihan unohtaa kaiken muun eikä aina kuule jos minua huudetaan.

Minulle on opetettu meidän perheen ja mummulan tonttien rajat. 
Kun minulle sanotaan "oma piha" en saisi mennä noiden rajojen ulkopuolelle. 
Toisinaan ei vaan kiinnosta totella. Naapurin pellot on niin paljon mukavempia. 
Olenhan minä muutaman kerran käynyt seikkailemassa vähän kauempanakin. 
Onneksi silloin ei  ole käynyt pahemmin ja kivat ihmiset on ottaneet minut kiinni. 
Tällaisten seikkailun jälkeen saan rangaistuksen. Kyllä mä sitten jonkun aikaa olen taas kiltisti.

Arvatkaapa mikä on minun keino saada tahtoni läpi ja saada huomiota?
Yksi sellainen on mennä istumaan isäntäväestä sopivalle katse-etäisyydellä. 
Siinä painaa kuono lattiaa vasten ja katsella silmillä hieman ylöspäin.
Näin kun oon hetken voin saada hieman herkkuja ja paijaamista.

Jos minua ei ole päivän aikana huomioitu menen tyttöjen huoneisiin ja otan suuhuni jonku muovilelun. 
Tiedättekö, että ne PetShopit on tosi kivoja! Ne on oikein kivan tuntoisia hampaissa. 
Sitä menen heiluttelemaan isäntäväen eteen. Jos eivät heti huomaa, mitä olen tehnyt niin alan puremaan lelua. 
Kyllä ne jossain vaiheessa huomaavat, että koira se on taas kaivannut huomiota. 
Miettivät pitäisikö asialle tehdä jotain.

Lapsien lisäksi tykkään myös muista eläimistä ja haluaisin olla kaikkien kaveri.
Välillä käyn nuolemassa ja nuuskimassa meidän pupua.
Kissan kanssa tulee välillä myös leikittyäkin. Varsinkin iltaisin juoksemme kilpaa.
Silloin on jotenkin sopiva rauha kun lapset ovat rauhoittuneet niin meillä on tilaa.

Tällainen minä olen. Nyt aamulenkille!