maanantai 27. toukokuuta 2013

Maanantaista suunta parempaan

 Ystävämme keltapalloinen on hellinyt meitä edelleen! 
Välillä on tullut jo ajatus, ettei pieni vesisadekaan haitaksi olisi.
Kesäsade on kaunista ja kuinka ihana tuoksu on sen jälkeen!
Yleensä en sääennustuksia katso, mutta just nyt tuli klikattua forecan sivu auki.
Lauantaille on luvattu tänne sadetta! Katsotaan pitääkö ennustus paikkaansa.

Aurinkosta huolimatta täällä ei viikko lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin.
Meidän neiti tättärää (kuopus) raivosi aamulla, kun kaikki vaatteet oli niiin huonoja.
Kaapissa ei ole mitään hyvää vaatetta. Mikään ei sovi minkään kanssa.
Miksi kaikki parhaat vaatteet on just nyt pesussa.
Ah, niin naisellista.
Illasta meillä vanhemmilla oli ajatuksena lähteä kivasti yhdessä ulkoilemaan.
Samalla käydä jätskit syömässä.
Ajatus toimi hyvin siihen asti, kunnes isompi neiti kaatui pyörällä takaisinpäin tullessa.
Voi mikä huuto siitä syntyi. Kyllähän se varmasti kävi kipeää, mutta on vähän sellainen dramaqueen. 
Tästähän pienempi riemastui märisemään "miksi isosiskolle sanottiin näin kun kaatui ja minulla sanottiin noin." 
Huokaisin ja ajattelin, "anteeksi rakas lapseni kun en muista aina käyttää samoja vuorosanoja."
Tästähän tättärää suuttui niin kovasti, että lopetti pyöräilyn siihen paikkaan.
Uhkausta, lahjontaa ja lopulta kiristystä.
Lopputulos se, että tyttö tuli pyöräistuimelle, isi kantoi pyörän kotiin ja pyörä on nyt jonku aikaa takavarikossa.

Kotona huuto jatkui esikoisella kun haava täytyi hoitaa ja suihkuttaa.
"Minun pitää rauhoittua, minä en osaa rauhoittua."
Ihanaa kulta, kun tiedostat edes nuo asiat. Kunpa joskus osaisit myös toimia näin.
Nyt on talo hiljainen. Katson suloisia nukkuvia lapsiani.
On ne ihania, vaikka välillä rasittavia. Joskus tekisi mieli lähteä karkuun tästä kaikesta. Kuitenkaan en osaisi ilman olla <3
Jospa nämä pienet vastoinkäymiset kasvattaisivat myös minua äitinä.
Jos ensi kerralla muistaisin edes just samalla tavoin lohduttaa ja kannustaa, kun tulee pieniä kolhuja.

Tällainen pieni avautuminen, kun tulin vain toivottamaan teille

OIKEIN KIVAA ALKANUTTA VIIKKOA!




Kuvat: Pinterest

4 kommenttia:

  1. Sellaista se on - joskus tekisi tosiaan mieli lähteä karkuun - vieläkin, vaikka nuo meidän muksut ovat jo nuoria aikuisia;) Ja silti - ovat maailman rakkaimpia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, siis tiedossa varmaan koko loppuelämän ajan :D

      Poista
  2. Voi kuinka ihanan tuttua :D Miten ne voikaan olla yhtä aikaa niin ihanan rakkaita ja raivostuttavia <3 Zumba ois ollut ehkä vähän hermoja säästävämpi vaihtoehto ;) Tärkeetä on kuitenki yhdessä vietetyt hetket ja kesästä on otettava kaikki irti nyt kun se on täällä.

    Mukavaa viikkoa teillekin!

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihanaa, että on tuttua :D Zumba olisi tosiaan hermoja säästänyt enemmän. Olisi korkeintaan tarvinnut laskea musiikin tahtia eikä sitä milloin palaa pinna ;)

      Poista