keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Meidän arkiaamu

Tiistaiaamuna otin muutamia kuvia meidän aamusta. 
Silloin lähdettiin vasta klo 8.45 liikenteeseen, joten hieman enemmän oli aikaa kuin normaalisti.
Yleensäkään en kyllä tykkää kiireellä lähteä, mutta aina ei voi tietää kuinka yhteistyöhaluisia lapset ovat.

Aamuisin haluan varata itselleni aikaa. Yleensä teen siinä myös jotain kotihommia. 
Esimerkiksi järjestelen paikkoja, täytän/tyhjennän astianpesukonetta, laitan pyykkejä kuivumaan.
Aamupalan syön rauhassa. Nykyään meille ei enää tule päivänlehteä, joten tabletilla tulee luettua uutiset.
Mulle tärkein juttu ja arjen pieni ilo, kun saa aloittaa aamun juomalla kahvin rauhassa.


Sitten välillä käyn herättelemässä tyttöjä. Yleensä tässä vaiheessa myös kisu menee tyttöjä herättelemään.
Iltaisin pyritään katsomaan seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, mutta välillä se unohtuu. 
Varsinkin kuopuksen kanssa tämä olisi tärkeää, kun aamut voi olla sen takia aivan mahdottomia.
Tiistaiaamunakin meni useampi minuutti kun neiti valitsi sopivia vaatteita kaapistaan.
 
Pukemisen jälkeen kammataan hiukset ja laitetaan ne kiinni.
Usein käy sillä tavoin, että kun esikoinen vielä suunnittelee pukemista niin kuopus jo odottelee ulkovaatteet päällä.
Näin kävi myös tiistaina.
Lopuksi itse käyn vielä talon läpi, että varmasti kaikki valot on suljettu ja tarpeelliset tavarat olisi mukana.
Tarkistan myös vielä eläimien vesiastiat, vaikka mies yleensä hoitaakin eläimet aamulla.
Tässä vaiheessa tytöt ovat jo ehtineet keksiä ulkona jonkun leikin.

Pakkasaamu hieman yllätti. Kuitenkin oli jotenkin kivan raikasta. Autossa mittari näytti -11,5.
Tietenkään en ollut maanantai-iltana muistanut ottaa huomioon, että voi olla sen verran pakkasta että ikkunat täytyy rapata.
Onneksi taitaa olla viimeisiä tälle talvelle.


Tiistaiaamuna suuntasin ennen töihin menoa fysioterapiaa.
Sieltä suoraan töihin. Työpaikan pihalla pakkasta oli enää -6,5. Auton kello näytti 9.57, jos se olisi muutettu kesäaikaan.  
Kelloa kun katsoo niin aikaa tuohon kulkemiseen menee, mutta ei sitä huomaa.
Tykkään kuunnella radioa. Samalla töihin mennessä voi jo valmiiksi orientoitua työtehtäviä varten. 
Samoin kuin kotiinpäin tullessa unohtaa ne työasiat.



Tällainen aamu meillä.
Toisinaan yhtä taistelua ja kiirettä, jolloin ei kyllä kuvaamiset onnistuisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti